Sanotaan, että Amalfin rannikko on yksi maailman kauneimmista rannikkoalueista. Se sijaitsee Italian eteläosassa lähellä Sorrenton kaupunkia, ja se kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ainutlaatuisen luontonsa ja kulttuurinsa ansiosta.

Tutustuimme Amalfin rannikkoon muutama vuosi sitten. Lensimme Roomaan, ajoimme sieltä ensin Pompeijiin, ja jatkoimme sieltä sitten kohti Amalfin rannikkoa. 

Ensimmäinen pysähdspaikkamme oli Ravellon kylä vuoristossa rannikon yläpuolella. Matka Pompeijista Ravelloon on vain noin 30 kilometriä, mutta mutkittelevilla vuoristoteillä matka kesti tunnin verran. Pysähdyimme matkalla ihailemaan vaikuttavaa näkymää kohti korkeuksiin kohoavaa Vesuviusta ja sen alle levittäytyvää asutusta. Ei voi kuin hämmästellä, kuinka paljon ihmisiä asuu tulivuoren juurella ja rinteillä. Onneksi Vesuvius on nyt ollut pitkään hiljainen, viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui vuonna 1944. Toivotaan, että rauhallinen kausi jatkuu tästä eteenpäinkin vielä pitkään.

Villa Rufolo

Ravellossa ehdoton tutustumiskohde oli 1200-luvulla rakennettu Villa Rufolo ja sen upea puutarha, josta oli huikaisevat näkymät alas Amalfin rannikolle. Villa Rufolo mainitaan jo 1353 julkaistussa Boccaccion kirjoittamassa Decameronessa, ja 1400-luvulla huvilassa on järjestetty hienoja kuninkaallisia pitoja. Säveltäjä Richard Wagner vieraili huvilassa vuonna 1880, ja oli näkemästään niin vaikuttunut, että jäi Ravelloon viimeistelemään Parcifal-oopperaansa.

Amalfi

Ravellosta laskeuduimme sitten meren rannalle Amalfin kaupunkiin. Kiertelimme pienillä kujilla ja tutustuimme kivojen putiikkien valikoimiin. Amalfin rannikko on tunnettu sitruunantuotannostaan, ja joka kulmalla myytiin paikallista limoncello-sitruunalikööriä ja muita sitruunatuotteita. Maistoimme tietysti myös limoncellojäätelöä.

Koska meillä oli aikaa Amalfin rannikolla harmillisesti vain yksi päivä, jatkoimme pian matkaa eteenpäin rannikkoa. Matkalla pysähdyimme tekemään pakolliset keramiikkaostokset, Amalfin rannikko kun on tunnettu myös ihanista keramiikkatuotteistaan.

Positano

Amalfin rannikon kaunein kylä lienee Positano. Positanoa lähestyttäessä näimme jo kaukaa, kuinka kylä muodostaa ikäänkuin kallionrinteellä roikkuvan kerrostalon, kun pastellinväriset kivitalot nousevat sinisenä hohtavalta Välimereltä ylös vuorenrinnettä. Monet tunnetut kirjailijat ovat hakeneet täältä inspiraatiota, ja kirjailija John Steinbeck on kuvaillut Positanoa näin: ”Se on unelmien paikka, joka tuntuu todelliselta siellä ollessa, mutta ei koskaan unohdu, kun olet sieltä lähtenyt.”

Autolomalaiselle Positano tuo hieman haastetta, sillä pysäköinti ei ole siellä ihan yksinkertainen juttu. Kylän läpi kiemurtelee vain yksi yksisuuntainen tie, ja jos ajat epähuomiossa parkkipaikan ohi, saat kiemurrella läpi kylän uudestaan ylhäältä alas ja takaisin ylös. Kun pääset uudestaan perille, on parkkipaikka todennäköisesti jo viety… Onnistuimme lopulta kuitenkin löytämään parkkipaikan, ja pääsimme seikkailemaan Positanon sokkeloisilla kujilla. Retken kruunasi leivoshetki ihanassa kahvilassa näköalapaikalla. 

Sitten olikin pakko jatkaa eteenpäin kohti majapaikkaa. Aurinko oli jo laskemassa, emmekä halunneet ajaa mutkittelevilla vuoristoteillä aivan pilkkopimeässä. Niin ikimuistoisen päivän Amalfin rannikolla olimme kuitenkin viettäneet, että haluaisin päästä sinne joskus vielä uudelleen ja viipyä sitten pitempäänkin.