Jokaisella lomalla pitää päästä seikkailemaan vuoristoon, jos vain suinkin mahdollista. Kataloniassa tämä onnistuu helposti, sillä sen pohjoisosassa, Ranskan ja Espanjan välissä, sijaitsee Pyreneiden vuoristo ja sitä edeltävä Esi-Pyreneiden alue.

Montserrat

Montserratin vuori sijaitsee noin 40 km Barcelonasta luoteeseen. Vuoren katalaaninkielinen nimi tarkoittaa sahattua vuorta, ja vuori muodostuu luonnon muovaamista hämmästyttävän näköisistä pilareista. Nämä muodostelmat inspiroivat myös Antoni Gaudía, kun hän suunnitteli Barcelonassa sijaitsevaa Sagrada Famílian kirkkoa, ja pilareiden yhdennäköisyys on kyllä helposti tunnistettava.

Montserratin vuori on tunnettu vuonna 1025 perustetusta benediktiiniläisluostarista, joka on edelleen toiminnassa. Tutustuimme luostarikompleksiin vain päällisin puolin ja nautimme hetken tunnelmasta ja musiikista luostarin kirkossa.

Luostarin alueella oli aikamoinen kuhina, koska se on suosittu pyhiinvaelluskohde. Jatkoimmekin matkaa funikulaarilla vuoren huipulle, jossa oli rauhallisempaa ja näköala oli huikaiseva.

Camarasa

Joskus on kiva lähteä seikkailemaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Katselimme yhtenä päivänä karttaa ja etsimme vuoristoisen näköistä aluetta lähietäisyydeltä. Camarasan alue näytti kiinnostavalta, joten hyppäsimme autoon. Pysähdyimme Lleidassa, ostimme eväitä ja jatkoimme kohti vuoristoa. Löysimme joen varrelta kauniin pysähdyspaikan ja jäimme syömään eväitä sillanpieleen.

Siinä syödessämme ohitsemme kulki ihmisiä pikkutietä pitkin, ja ihmettelimme, mihin he olivat matkalla. Muutamat pysähtyivät kyselemään meiltäkin, mitä tien päässä on. Meillä ei tietystikään ollut mitään tietoa, mutta uteliaisuus heräsi ja lähdimme seuraamaan ihmisiä. Kyllä kannatti! Tien päässä oli upea turkoosinsininen vuoristojärvi jyrkkien vuorenseinämien välissä. Vuorenseinämille oli tehty metalliritilöistä kävelyreitti, jota pitkin olisi voinut kulkea pitemmänkin matkan. Reitti oli sen verran hurjan näköinen ja kaukana alhaalla kuohuva joki näytti aika pelottavalta, että käännyimme melko nopeasti takaisin ja tyydyimme ihailemaan henkeäsalpaavia maisemia tukevasti maanpinnalta.

Historiallisia pikkukaupunkeja

Suomalaisiin, verrattaen nuoriin kaupunkeihin ja 70-luvun laatikkomaista arkkitehtuuria täynnä oleviin kirkonkyliin tottuneena jaksan aina hämmästellä espanjalaisia kyliä ja kaupunkeja, jotka huokuvat historiaa satojen, ellei tuhansien vuosien takaa. Tällaisissa vanhoissa ja viehättävissä kaupungeissa on ihanaa kuljeskella vailla suuntaa ja päämäärää, ihastella vanhaa arkkitehtuuria ja eksyttää itsensä kapeiden kujien verkostoon.

Montblancin keskiaikaisessa kaupungissa kiertelimme eräänä helmikuisena lauantaina. Oli siestan aika, ja kaikki kaupat olivat kiinni. Kaupunki oli uneliaan rauhallinen, vain keskusaukion ulkoilmakahvilassa oli ihmisiä talvitamineissaan.

L’Arboçin kylä sijaitsee kivenheiton päässä majapaikastamme Castelletista. Kylä on viiniviljelysten ympäröimä, ja sen keskellä kohoaa vaikuttava kopio Sevillan La Giraldasta, katedraalin kellotornista. Sevillan kellotornia en ole vielä nähnyt, mutta toivottavasti sekin on vielä edessä.

Tarragonassa kävimme katsomassa Rooman aikaista, 200-luvulla rakennettua amfiteatteria, joka oli hienosti säilynyt.

Istuskelimme sitten hetken kävelykadulla ja katselimme ihmisvilinää. Iso koululaisryhmä oli luokkaretkellä ja pulputti äänekkäästi, vanhat miehet vaihtoivat kuulumisia puiston penkillä, ja trendikkäät nuoret naiset ulkoiluttivat koiriaan.

Meren rannalla oli rauhallista helmikuussa, aallot löivät rantaan isoina pärskeinä. Villikkotyttäreni heitti sukat ja kengät rantahiekalle ja kirmasi aaltoihin ilakoimaan. Mustaan talvipalttooseen tiukasti kääriytynyt mummo katseli hänen touhujaan paheksuvasti suu mutrulla ja antoi lopulta kelvottomien suomalaisvanhempien kuulla kunniansa.

Sitgesin rantakaupungissa meno olikin sitten rennompaa. Lämpötila hipoi kahtakymmentä, ja paidattomat nuoret englantilaismiehet pelasivat rantalentopalloa. Uskaliaimmat kävivät kastautumassa meressäkin.

Sitgesissä saa helposti koko päivän kulumaan, kun kuljeskelee pitkin kujia, vähän shoppailee ja käy syömässä pitkän kaavan mukaan. Sitges on turistikaupunki, mutta ainakaan talviaikaan ihmisiä ei ollut mitenkään tungokseksi asti, ja saimme rauhassa ihastella tyylikästä kaupunkia.

Jos shoppailu Sitgesin turistikaupoissa käy kukkaron päälle, Vilanova i la Geltrú on hyvä vaihtoehto ostosten tekoon. Sopivan pienessä kaupungissa on kaikki tarvittavat kaupat, ja hintataso on mukavan edullinen. Kävelykadulla on kivoja vaatekauppoja ja ravintoloita, ja kauppahallista löytää tuoreita vihanneksia, lihaa ja meren herkkuja. Laadukkaista raaka-aineista on mukava kokkailla aterioita lomakodin keittiössä.