Toteutimme viime kesänä pitkäaikaisen haaveemme ja autoilimme ympäri Ranskaa melkein kuukauden ajan. Nyt kun ensi kesän matkaan ei enää ole pitkä aika, on hyvä hetki muistella mennyttä kesää ja ihanaa Ranskaa.

Matkareittimme kulki Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Belgian kautta Ranskan koillisrajalle, siitä Pariisin kautta Ranskan eteläosiin ja päiväksi Espanjan puolelle. Alkumatkasta pidimme yllä kunnon vauhtia, ensimmäinen päivämatka Tukholmasta Saksan Gödenstorfiin oli peräti 1168 km. Tuollaisen päivän jälkeen päässä ei enää liikkunut yhtään mitään ja uni tuli ennen kuin pää ehti tyynylle. Onneksi saimme hyvät yöunet rauhallisessa asunnossa omakotitalon pihamaalla. Seuraavat päivät olivatkin sitten jo helpompia, Belgian Liègeen, seuraavaan majapaikkaan, oli enää reilut 500 km.

Épernay, samppanjan pääkaupunki

Matkareittiä suunnitellessani huomasin, että kuljemme Champagnen alueen kautta. Alue tunnetaan kuohuviinistään, joka on nimetty seudun mukaan samppanjaksi. Muualla tuotettuja kuohuviinejä ei saa kutsua tällä nimellä, vaan niistä käytetään muita nimiä, kuten Katalonian cava tai Alsacen cremant. Päätimme siis tutustua muutaman tunnin ajan samppanjan saloihin.

Tyylikästä Épernayn pikkukaupunkia kutsutaan samppanjan pääkaupungiksi. Kaupunkia halkoo pääkatu Avenue de Champagne, jota reunustavat 1800-luvulta peräisin olevat upeat kartanot. Niistä suurin osa on samppanjantuottajien taloja. Kadulta löytyy sellaisia luksusnimiä kuin Moët et Chandon, Dom Perignon ja Pol Roger, muutamia mainitakseni.

Kaupungin alla risteilee 100 km verran samppanjakellareita, ja pääsimme tutustumaan pieneen osaan niistä, kun kävimme Mercierin samppanjatalon opastetulla kierroksella.

Mercierillä maanalaisia samppanjakellareita on 18 km, ja vieraita kuljetetaan kellareissa pienellä junalla. Matkan aikana saimme kuulla tarinoita samppanjatalon vaiheikkaasta historiasta ja nähdä kellareissa esillä olevia taideteoksia ja vanhoja samppanjapulloja.

Épernaysta jatkoimme yöksi Pariisin laitamille, sillä seuraava päivä vietettiin loisteliaassa Versailles’n palatsissa. Siitä lisää matkakertomuksen seuraavassa osassa.

Jos haluat tutustua matkaamme sähköautoilun kannalta, käy kurkkaamassa mieheni blogijuttua.