Olen aina ollut nörtti lukutoukka ja lukenut jo alakouluikäisenä kaikki käsiini saamani historialliset romaanit Dumas’n Kolmesta muskettisoturista Monte Christon kreiviin. Etenkin Ranskan historia kiinnosti minua kovasti, ja haaveilin pääseväni näkemään Versailles’n palatsin, joka on Euroopan suurimpia ja loisteliaimpia palatseja ja ollut tapahtumapaikkana hovijuonitteluille ja historian mullistuksille. Olen kyllä käynyt Pariisissa muutamaankin kertaan, mutta vasta viime kesän Ranskan ympäriajolla olimme varanneet koko päivän pelkästään Versailles’n kiertämiseen.

Versailles’n palatsi ja sitä ympäröivä puutarha on valtava, joten mitään pientä piipahdusta sinne ei ole järkevää suunnitella. Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin Versailles’n omasta lippukaupasta. (Älä haksahda huijauksiin, vaan osta liput Versailles’n virallisilta sivuilta.) Lipuissa on ajastettu vierailuaika, ja paikalla on hyvä olla riittävän ajoissa, sillä väkijoukot ovat suuret ja jokaiselle sisäänkäyntiajalle on oma pitkä jononsa.

Vaikka osasin odottaa kultaa ja kimallusta, palatsin yltäkylläinen loisto silti ällistytti ja jätti sanattomaksi. Palatsi on Ludvig XIV:n, Aurinkokuninkaan, rakennuttama, ja kaikesta näkee, miten kuningas näki asemansa suoraan Jumalalta saatuna. Itsevaltainen kuningas pyöritti palatsissa etuoikeutettua hoviaan, joka oli kuin oma maailmansa, täysin eristyksissä tavallisesta kansasta.

Aikana, jolloin peilit olivat vain rikkaiden luksustuote, Aurinkokuningas rakennutti palatsiinsa 75 metriä pitkän kullatuilla patsailla, taideteoksilla ja kristallikruunuilla täytetyn käytävän, jossa on 357 peiliä.

Marie Antoinette on yksi historian kiehtovimmista naisista, ja hänen elämäänsä pääsee tutustumaan Versailles’n palatsissa. Marie Antoinette naitettiin Ranskan kuningas Ludvig XVI:lle ja lähetettiin vain 14-vuotiaana Wienistä Versailles’n palatsiin. Palatsissa tämä eloisa seurapiiriperhonen sidottiin hovin monimutkaisiin rituaaleihin, herätysseremonioihin ja kuninkaallisiin vastaanottoihin.

Versailles’n palatsin puutarha on tyyliltään muotopuutarha, jossa pyritään tarkkaan harkitun symmetrian avulla saamaan sivistynyt ja esteettinen vaikutelma. Tavoitteena oli saada puutarhaan järjestystä ja kaavamaisuutta vastakohtana vapaasti kasvavalle luonnolle, jonka katsottiin kuvastavan epäjärjestystä.

Muotopuutarhan vastakohtana Versailles’n puutarhasta löytyy myös ”villiä” luontoa. Puutarhaan luotiin Marie Antoinettea varten paikka, jossa pääsi kokemaan maaseudun viattomuutta ja paimenidylliä. Le Hameau de la Reine on ”maalaiskylä”, jossa Marie Antoinette hovinaisineen pääsi kokemaan ”aitoa maalaiselämää” leipomoineen, mökkeineen ja navettoineen. Kylässä pääsi oikeaan maalaistunnelmaan ilman että tarvitsi kohdata yhtäkään oikeaa maalaista.

Versailles’n alue on käsittämättömän laaja, 1 070 hehtaaria. Palatsin ja valtavan puutarhan lisäksi alueella on Grand Trianonin ja Petit Trianonin palatsit sekä lukuisia muita rakennuksia. Jos aikaa on koko päivä ja kunto kohdallaan, aluetta voi tutkia kävellen. Me sen sijaan päätimme vuokrata golkärryn, jolla huristelimme puutarhassa kahden tunnin ajan. Siinä ajassa ehdimme juuri ja juuri kiertää puutarhan ympäri ja pysähtyä ihailemaan kesäisin puutarhassa järjestettäviä vesinäytöksiä, joissa suihkulähteet tanssivat musiikin pyörteissä.

Golfkärryn vuokra on 42 € tunti (kesällä 2024), ja 15 minuutin ylitys maksaa 10,50 €. Kannattaa siis vilkuilla välillä kelloa, jos ei halua kuluttaa koko matkabudjettia Versailles’n puutarhassa.

Versailles’n jälkeen jatkoimme matkaa kohti etelää ja siirryimme kullan kimalluksen keskeltä toisen maailmansodan aikaisiin raunioihin. Matkakertomuksen seuraavassa osassa kerron, millainen paikka on Oradour-sur-Glane.