Oradour-sur-Glane on kylä Ranskan keskiosassa, 400 km Pariisista lounaaseen. 10. kesäkuuta 1944 kylää kohtasi järkyttävä tragedia: saksalaiset sotajoukot tuhosivat koko kylän ja tappoivat kaikki sen asukkaat.

Huhujen mukaan kylä olisi ollut yksi Ranskan vastarintaliikkeen pesistä ja siellä olisi pidetty vankina korkea-arvoista saksalaista upseeria. Tästä kostona sotilaat piirittivät kylän ja käskivät kaikkien asukkaiden kokoontua torille papereiden tarkastusta varten. Tämän jälkeen naiset ja lapset suljettiin kirkkoon ja miehet kuuteen latoon. Ovet teljettiin ja rakennukset sytytettiin palamaan. Kylästä ryöstettiin arvotavarat ja sen jälkeen koko kylä tuhottiin.

Oradour-sur-Glanen joukkomurhan uhreja oli 642: kirkossa 247 naista ja 205 lasta, ladoissa 190 miestä. Teurastuksesta selvisi hengissä kuusi ihmistä, viisi miestä sekä nainen, joka oli päässyt pakoon kirkon ikkunasta ja piileskellyt pusikossa niin kauan, että saksalaiset poistuivat tuhottuaan kylän.

Sodan jälkeen kenraali Charles de Gaulle kielsi kylän jälleenrakennuksen, sillä kylä haluttiin säilyttää muistomerkkinä kylän asukkaille ja todistuksena natsimiehittäjien silmittömästä julmuudesta. Kylän ulkopuolelle on rakennettu vierailijakeskus, jossa tapahtumista kerrotaan yksityiskohtaisesti.

Oradour-sur-Glanen järkyttävistä tapahtumista oli kulunut lähes päivälleen 80 vuotta, kun astuimme sisään kylän portista. Yksinkertainen kyltti portinpielessä kehotti vierailijaa: ”Muista”.

Lämmin kesäkuinen päivä tuntui kylmältä, kun kävelimme hiljaisuuden vallitessa pitkin katuja, joita reunustivat talojen luurangot.

Ovenpielissä oli vielä kylttejä kertomassa, kuka talossa oli asunut ja millaista liiketoimintaa siellä oli harjoitettu. Tässä talossa vastaanottoaan oli pitänyt Madame Reignier, kylän hammaslääkäri.

Tyttökoulun portti oli vielä paikallaan, koulusta oli jäänyt jäljelle vain raunioita.

Uudesta, hienosta autosta tuli ruosteinen romu yhden päivän aikana.

Poistuimme kylästä takaisin vierailijakeskukseen, jossa meidät hyvästelivät kylän asukkaiden muotokuvat, ja kaiuttimista kuului jokaisen uhrin nimi ja ikä vuoronperään.

Luulisi, että tällaisen tragedian jälkeen ihmiskunta olisi oppinut jotakin. Nykyisessä maailmantilanteessa näyttää kuitenkin siltä, että historiasta ei muisteta mitään, sotahullut diktaattorit mellastavat vapaasti ja pieni ihminen murskautuu sotakoneiston jalkoihin.

---

Seuraavassa osassa matka jatkuu Dordognen alueelle.