Ensimmäisen vilauksen Dordognen alueesta pääsin näkemään vuosia sitten, kun olin mukana mieheni työmatkalla ja ajoimme Barcelonasta kohti Normandiaa. Huikaisevan kauniissa maaseutumaisemassa vilahteli linnoja joka puolella, ja ohitimme myös Lascaux’n luolalle osoittavan tienviitan. Harmitti aivan vietävästi, kun emme ehtineet pysähtyä missään, ja vannoin vielä joskus palaavani alueelle. Viime kesänä tämä vihdoin onnistui.

Dordognen alue sijaitsee Ranskan lounaisosassa, ja se on saanut nimensä alueen halki virtaavasta joesta. Seudusta käytetään myös nimeä Périgord, jonka kulinaristit yhdistävät Périgordin mustaan tryffeliin, kallisarvoiseen ja tuoksuvaan luksusherkkuun. (Herkku, joka jakaa meidän perheen: minä kierrän sen kaukaa ja muut rakastavat sitä intohimoisesti.)

Vietimme Dordognen alueella hiukan alle viikon, ja aika osoittautui aivan liian lyhyeksi. Alue on tunnettu vanhoista linnoistaan ja viehättävistä kylistään – siellä on peräti kymmenen Ranskan kauneimpien kylien listalla olevaa keskiaikaista kylää. Muita turisteja ei vielä kesäkuussa ollut mitenkään ruuhkaksi asti, joten saimme tunnelmoida kylissä kaikessa rauhassa.

Sarlat-la-Canéda

Sympaattisesta Sarlat-la-Canédan keskiaikaisesta pikkukaupungista löysimme itsellemme tukikohdaksi suloisen pienen mökin, jonka terassilla oli mukava ruokailla linnunlaulua kuunnellen. Mökiltä johti ”salainen” polku rinnettä alas kaupungin vanhaan keskustaan.

Sarlat on sopivan pieni kaupunki jalkaisin liikkumiseen, ja osa kaduista onkin suljettu autoilta. Minua Sarlat viehätti erityisesti siksi, että vaikka sen keskiajalta peräisin oleva keskusta on tiivis ja hyvin säilynyt, se on kuitenkin elävä tavallisten ihmisten kaupunki, eikä mikään ulkoilmamuseo tai turistirysä.

Sarlat’n keskustaa on myös uudistettu tyylikkäästi vanhaa kunnioittaen. Sarlat’sta lähtöisin oleva Jean Nouvel, yksi Ranskan arvostetuimmista arkkitehdeista, on hiljattain muuttanut Sainte-Marien kirkon hienoksi kauppahalliksi. Kirkontorniin on rakennettu hissi, jolla pääsee ihailemaan joka suuntaan avautuvaa maisemaa kattojen yltä.

Ympäri vuoden keskiviikkoaamuisin ja lauantaipäivisin Sarlat’n keskusta täyttyy torimyyjistä, jotka tarjoavat kaikenlaisia paikallisia herkkuja hanhenmaksasta makkaroihin ja tryffelistä maalaisleipään. Kiertelimme markkinoilla vesi kielellä ja ostimme mukaamme mahtavat retkieväät, kun lähdimme tutkimaan Dordognen kauneimpia kyliä.

La Roque-Gageac

La Roque-Gageacin kylä sijaitsee aivan Dordognejoen rantapenkereellä, josta se nousee jyrkästi ylös kukkulan rinnettä. Rantakadulla on mukavan näköisiä ravintoloita ja kahviloita (joissa emme käyneet, koska meillä oli ne eväät). Joella risteilee leppoisia laivoja, joilta käsin voi ihailla kumpuilevaa maalaismaisemaa ja vanhoja linnoja.

Kiipesimme ylös jyrkkää rinnettä pikkuhiljaa, koska minun oli pakko pysähtyä kuvaamaan näkymiä muutaman metrin välein.

Kylän ylle kallioon 120 metrin korkeuteen on 1100-luvulla louhittu Le Fort de la Roque-Gageacin linnoitus, joka toimii nykyään museona. Ylös linnoitukseen on aikamoinen kiipeäminen, mutta vaiva palkitaan upealla näköalalla alas Dordognen laaksoon. Osia linnoituksesta on sortunut alas aikojen saatossa, mutta nykyään linnoitusta tukemaan on rakennettu niin vankat pylväät, että vaaraa tuskin enää on.

Castelnaud

Vähän matkaa eteenpäin La Roque-Gageacista joenmutkan takana komeilee Castelnaudin ritarilinna, joka on yksi Ranskan suosituimmista vierailukohteista. Harmillisesti olimme liian myöhään liikkeellä, joten ihailimme linnaa vain ulkopuolelta ja pidimme evästauon upeissa jokimaisemissa.

Beynac-et-Cazenac

Beynac-et-Cazenacin kylän yllä kohoaa vaikuttava Beynacin linna. Tämän linnan muistan edelliseltä reissultamme, jolloin emme ehtineet pysähtyä edes valokuvan ottamista varten. Tällä reissulla valokuvia tulikin sitten otettua senkin edestä…

Alueen hienoimmat näköalat oli minusta Beynacin linnalta alas laaksoon. Beynacin kylä jää linnan alapuolelle rinteeseen ja alas tien varteen.

Rocamadour

Myös Rocamadour on Ranskan kauneimpien kylien listalla ja se on äänestetty ranskalaisten suosikkikyläksi. Jo 1000 vuoden ajan sinne on tehty myös pyhiinvaelluksia, ja se onkin Unescon maailmanperintökohde osana Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreittiä. Kylä on rakennettu keskiajalla jyrkästi nousevaan vuorenrinteeseen kolmeen tasoon: alhaalla Alzoujoen varrella asuivat työläiset, heidän yläpuolellaan papisto ja vuoren huipulla ritarit.

Tutustuimme kylään ensin vuoren huipulta Rocamadourin linnan ympäriltä. Kylän ylä- ja alaosat yhdistää Le Grand Escalier eli suuri portaikko, jossa on 216 askelmaa. Sitä pitkin pyhiinvaeltajat ovat kiivenneet polvillaan ryömien ylös Notre Damen kappeliin, jossa on esillä kuuluisa ihmeitätekevä Musta Madonna. Jos porrastreeni polvillaan tai kävellen ei innosta, välin voi nykyään kulkea myös hissillä.

Rocamadour oli näistä idyllisistä kylistä selvästi vilkkain ja siellä oli enemmän myös monenlaisia mielenkiintoisia kauppoja. Vierailuun olisi kannattanut varata enemmän aikaa, sillä kylään jäi vielä paljon tutkittavaa ja ostettavaa.

Lascaux

Tärkeimpiä syitä käydä tässä osassa Ranskaa oli meille se, että pääsimme vihdoin vierailemaan Lascaux’n luolassa, joka on maailman hienoimpia arkeologisia kohteita. Luola tunnetaan jääkauden aikaisista luolamaalauksistaan, jotka ovat mahdollisesti jopa 25 000 vuotta vanhoja. Maalauksia on yli 2000, ja ne esittävät elävästi ja havainnollisesti erilaisia eläimiä, kuten hevosia ja hirviä. Luolassa on vain yksi ihmishahmo, mies, jolla on linnun pää ja selvästi erottuva fallos. Hahmon merkitystä voi vain arvailla.

Neljän nuorukaisen ryhmä löysi luolan vuonna 1940, ja se avattiin yleisölle vuonna 1948. Hyvin pian luola jouduttiin kuitenkin sulkemaan, koska huomattiin, että vierailijoiden hengityksestä tuleva hiilidioksidi alkoi vaurioittaa maalauksia. Luolasta on rakennettu millintarkka kopio, Lascaux IV, jossa pääsee vierailemaan oppaan kanssa. Valokuvaus luolassa on kielletty, mutta vierailijakeskuksessa maalauksista on uudet kopiot, joita pääsee katsomaan aivan läheltä ja joita on lupa kuvata.

Vaikka alkuperäiseen luolaan ei enää ole pääsyä, Lascaux oli vaikuttava kokemus. Oli huikea tunne päästä näkemään 25 000 vuotta sitten eläneiden ihmisten kädenjälkiä ja heidän kokemuksiaan elämästä ja ympäröivästä luonnosta.

Padiracin luola

Joka reissulla meillä on tapana tutkia, olisiko alueella kiinnostavia luolia, joissa voisi käydä seikkailemassa. Dordognen alueella luolia on useita, ja vuokraemäntämme ehdotti meille Padiracin luolaa (Gouffre de Padirac), joka on kuulemma luolista näyttävin.

Tunnin automatka Sarlat’sta Padiraciin kannatti ehdottomasti tehdä, sillä kokemus oli kuin Jules Vernen seikkailuromaanista Matka maan keskipisteeseen. Luolaan laskeudutaan valtavasta suuaukosta joko portaita pitkin tai hissillä 75 metrin syvyyteen.

Sitten matkaa jatketaan kävellen syvemmälle luolastoon 103 metrin syvyyteen, jossa pääsee ihmettelemään valtavia tippukivimuodostelmia. Luolan käytävät ovat tasaisia ja helppokulkuisia (portaita lukuunottamatta), mutta kosteudesta johtuen lattiat saattavat olla liukkaat.

Matkan jännittävin osuus on veneretki maanalaisella joella. Joki kulkee kymmeniä metrejä korkean, kapean kanjonin pohjalla. Vesi on kristallinkirkasta, valot ja varjot leikkivät luolan seinustoilla ja vene etenee joella hiljaisuuden vallitessa. Veneretken aikana valokuvaaminen on turvallisuussyistä kiellettyä, joten emme pystyneet ikuistamaan kokemusta muualle kuin muistoihimme.

Veneretken päätteeksi voi valita, jatkaako matkaa portaita ylös vai helpompaa reittiä takaisinpäin. Onneksi valitsimme portaat, sillä ne johdattivat meidät uskomattoman hienoon tippukivipalatsiin. Valokuvat eivät tee näkymälle oikeutta, luola täytyy päästä näkemään itse, jotta ymmärtää sen muodot ja mittasuhteet.

---

Vajaan viikon aikana ehdimme nähdä vasta murto-osan Dordognen alueesta. Olisin halunnut nähdä ainakin Marqueyssacin puutarhat ja muutaman linnan ja kylän lisää. Myös Sarlat on niin viehättävä kaupunki, että haluaisin viettää siellä aikaa ihan kaikessa rauhassa. Alustavissa suunnitelmissa onkin palata alueelle ensi vuonna. Pidetään peukkuja, että onnistuu!