Vietimme syyskuussa sukulaisporukalla viikon Sisiliassa. Matkaan lähti kolme sukupolvea: isovanhemmat sekä pojat perheineen, yhteensä yhdeksän henkeä. Olimme aiemmin matkustaneet samalla tai lähes samalla porukalla Pariisissa ja Roomassa, ja nyt oli toiveissa kaupunkiloman sijaan rauhallisempi etelänloma. Yritin järjestää lomalle toiveiden mukaan sopivassa suhteessa sekä rentoa lomanviettoa huvilalla että seikkailuja lähistön nähtävyyksillä.

Olin vuokrannut meille mukavan, Villa del Gelso -nimisen huvilan Etnan rinteeltä Taorminan ja Catanian puolivälistä. Huvilassa oli hyvin tilaa isollekin porukalle. Makuuhuoneita oli kolme, lisäksi isossa olohuoneessa oli nukkumapaikka kahdelle sermin takana. 

Oleskelualueita oli useita: yläterassilta oli kirkkaana päivänä näkymä alas merelle, suuren mulperipuun varjossa oli kaunis laattakoristeinen pöytä, jonka äärellä söimme usein aamiaista, grillin ja ulkokeittiön yhteydessä oli iso ruokapöytä, jossa vietimme iltoja, ja altaalla oli vielä aurinkotuolit löhöilyyn. Ja se allas – se oli minusta varmaan paras paikka koko huvilassa. Nautin, kun pääsin taas uimaan ja  sukeltelemaan sekä touhuamaan lasten kanssa monenlaisissa vesileikeissä. 

Taormina

Huvilalta oli puolen tunnin matka Taorminan kaupunkiin. Kuvankaunis pikkukaupunki sijaitsee vuoren rinteellä meren yläpuolella. Kiertelimme kaduilla ja herkuttelimme ihanalla italialaisella jäätelöllä ja perinteisillä sisilialaisilla cannoleilla. 

Anopin syntymäpäivän kunniaksi olin ostanut meille liput Taorminan kreikkalaiseen amfiteatteriin italialaisen poptähti Levanten konserttiin. Amfiteatteri oli upea näky iltavalaistuksessaan, ja ihailimme hienoa valoshowta odotellessamme konsertin alkua. Hetkeä ennen kuin Levanten oli tarkoitus astua lavalle, tulivat ensimmäiset pisarat. Vartin päästä Taorminaa riepotteli ankara ukkosmyrsky. Koko kaupunki tärähteli, kun salamat räiskähtelivät vuoren rinteille ja rankkasade piiskasi teatteria. Eihän siinä sitten muuta voinut kuin palata vettä valuvina takaisin autolle ja lähteä myrskyä uhmaten ajelemaan pimeitä vuoristoteitä kohti huvilaa. Se siitä synttärilahjasta.

Sicilia Outlet Village

Taorminasta Palermoon johtavan moottoritien varrella sijaitsee Sicilia Outlet Village, valtava ostosparatiisi luksusliikkeineen. Kiertelimme ostoskylässä muutaman tunnin ja teimme hyviä löytöjä. Onneksi valikoimassa oli muitakin kuin superkalliita luksusputiikkeja, ja palasimme autolle kädet täynnä ostoskasseja. 

Ostoshuuman jälkeen seikkailimme keskiaikaisessa Calascibettan kaupungissa. Sokkeloinen kaupunki on rakennettu korkealle vuoren huipulle, ja se on vaikuttava näky jo kaukaa katsottuna. Kipusimme loputtomalta tuntuvia portaita ylös keskusaukiolle, ja lepäsimme hetken pienessä kahvilassa, ennen kuin jouduimme taas kerran kaatosateeseen. 

Tulivuoriseikkailu Etnan rinteillä

Porukan pienin retkeläinen oli jo monta päivää katsellut kauempana kohoavia Etnan savuavia kraatereita ja kysellyt, koska oikein mennään katsomaan kun ”etana purkautuu”. 

Tulivuoripäiväksi olimme yrittäneet valita päivän, joka olisi mahdollisimman kaunis ja sateeton. Huvilalta lähtiessä aurinko paistoikin pilvettömältä taivaalta, mutta kun pääsimme Etnan korihissille, satoi taas kaatamalla. Ostimme sadeviitat ja nousimme hissillä sumuiselle Etnalle. Näkyvyys oli nolla, mutta osa porukasta lähti kävellen kohti vuoren huippua, sillä tavallisesti retkeilijöitä Etnan huipulle kuljettavat autot eivät sumun vuoksi voineet liikennöidä.

Minä jäin isovanhempien seuraksi kahvilaan odottelemaan ja ihmettelemään vaihtuvia kelejä. Välillä paistoi aurinko, välillä kaikki oli aivan sumun peitossa. 

Retkeläisillä meni monta tuntia urakassa, ja takaisin tuli uupunutta porukkaa. Tyttärelläni olivat jalatkin verillä, koska emme olleet varautuneet näin rankkaan reissuun ja jalassa olivat uudet, outletista ostetut tennarit. Urakka oli kuitenkin ollut kaiken sen vaivan arvoinen. Tulivuoren huipulla oli sumukin lopulta hälvennyt, ja maisemat olivat olleet uskomattoman hienot. Kokemus jäi ikuisesti mieleen, ja porukan pienin muistaa varmasti aikuisenakin seikkailunsa tulivuoren rinteillä. 

Syrakusa ja Ortigia

Isovanhempien toiveesta vierailimme yhtenä päivänä Syrakusan arkeologisessa puistossa, Parco Archaelogico della Neopolis. Aamulla huvilalla oli kaunis ilma, mutta kun pääsimme puiston sisäpuolelle, alkoi taas kerran kaatosade ja ukkonen pamahteli aivan yläpuolellamme. Onneksi tällä kertaa meillä oli sateenvarjot mukana, niin pystyimme kiertämään puistoa kastumatta. 

Hienointa puistossa oli minusta Dionysoksen korvaluola, korvan muotoisesti kaartuva korkea luola, jossa oli mahtava kaiku. Joku aloitteleva oopperalaulaja testasikin luolan akustiikkaa sopivasti samaan aikaan kun olimme luolassa. Tarinan mukaan Dionysos oli aikoinaan sulkenut vankinsa luolaan, jotta pystyi kuuntelemaan salaa vankien salaisuuksia. 

Syrakusan kreikkalainen amfiteatteri,  Teatro Greco, oli myös upea ja hienosti säilynyt. Teatteri on peräisin 400-luvulta ennen ajanlaskun alkua, ja sitä käytettiin teatteriesityksiin kreikkalaisella kaudella. Teatterissa on ensiesitetty mm. Aiskhyloksen komedioita.

Puistokierroksen jälkeen ajoimme pienen matkan päähän Ortigian saarelle, jossa söimme lounasta tunnelmallisessa pikkuravintolassa sekä hiukan kiertelimme ja teimme ostoksia. Saarella olisi viihtynyt pitempäänkin, tutkittavaa jäi vielä seuraavaankin kertaan. 

Kummisedän maisemissa Savocassa

Yhtenä päivänä ajoimme ylös vuoristoon Savocan kylään, jossa on kuvattu Coppolan Kummisetä-elokuvia. Maisemat vuorella olivat huikeat, ja nautimme niistä aluksi näköalaterassilla pistaasijäätelöllä herkutellen. 

Herkkuhetken jälkeen kiipesimme Convento dei Cappuccini -kirkkoon, jonka kryptassa oli esillä satoja vuosia vanhoja muumioita alkuperäisiin asuihinsa puettuina. Paikka ei ollut niin kammottava kuin olisi voinut kuvitella, enemmänkin vain kiinnostava ja outo. En silti oikein tajunnut, mikä idea on laittaa kuolleita ihmisiä esille vitriiniin. Oli hyvä, että valokuvaus kryptassa oli kielletty, ja muutenkin siellä tuli käyttäytyä hiljaisesti ja vainajia kunnioittaen. 

Muumioiden jälkeen oli mukava pitää lounastauko Bar Vitellin köynnöskattoisella terassilla. Paikka on tunnettu Kummisetä-elokuvien kahvilana, ja sisällä olikin esillä elokuviin liittyviä valokuvia ja muuta rekvisiittaa. Ravintolassa soi Kummisetä-elokuvista tuttu musiikki, ja tunnelma oli leppoisa, eikä ollenkaan turistimainen, vaikka olinkin sitä vähän pelännyt. 

Viikko Sisiliassa meni liiankin nopeasti, ja nähtävää olisi ollut vaikka kuinka paljon lisää. Esimerkiksi Palermossa olisimme halunneet käydä, mutta ajomatka sinne olisi ollut turhan pitkä päiväretkelle. Pohjoisrannikolla olisi ollut myös muita kiinnostavia kohteita, mutta jääpähän tutkittavaa myös mahdolliselle seuraavalle Sisilian matkalle. Toivotaan vain, ettei silloin sataisi ihan niin paljon kuin nyt…