Kaikki tiet vievät Roomaan

on

Kaksi vuotta sitten syksyllä elin tähänastisen elämäni vaikeinta aikaa. Olin jo pitkään suunnitellut sukulaisporukalle yhteistä Rooman matkaa anoppini pyynnöstä, ja kaikki varaukset lentolippuja ja hotellia myöten olivat valmiina. Nyt kuitenkin näytti siltä, että jäisin itse kyydistä. Viime hetkellä sain sittenkin lääkäriltä luvan lähteä matkalle, ja vanha sanonta piti paikkansa: ”kaikki tiet vievät Roomaan”.

Vaikka vointini ei ollut paras mahdollinen, ammensin jostakin voimaa, ja matkasta tuli ikimuistoinen. Mukana matkalla olivat meidän perheen lisäksi mieheni vanhemmat sekä veli perheineen. 

Relais and Wellness Badoer

Olin löytänyt meille Rooman keskustasta pienen ja viihtyisän hotellin nimeltään Relais and Wellness Badoer. Parasta hotellissa oli upea kattoterassi, josta oli huikeat näkymät Largo di Torre Argentinalle. Tämä muinaismuistoalue on tullut tunnetuksi Julius Caesarin kuolinpaikkana, ja nykyään se toimii turvapaikkana Rooman katukissoille. Aamiainen tarjoiltiin kattoterassilla, ja siellä oli myös kaksi poreammetta, joissa pulikoimme kaupunkireissujen jälkeen. Iltaisin kokoonnuimme terassille nauttimaan paikallisia herkkuja, joita kävimme hakemassa läheisistä pizzerioista ja juustokaupoista.

Largo di Torre Argentina
Iltanäkymä hotellin kattoterassilta Vatikaanin suuntaan

Ghetto

Ensimmäisenä iltana juhlimme anopin syntymäpäivää lähellä hotellia juutalaiskorttelissa eli Ghetton alueella. Tästä olekin jo aikaisemmin kirjoittanut oman juttunsa, koska söin siellä elämäni parasta munakoisovuokaa.

Ghetton alueella on pienellä alueella paljon ravintoloita ja katuterasseja, ja sen läpi kulkeva pääkatu Via del Portico d’Ottavia on kuin ihmisiä kuhiseva tori. Ghetto on vanhin juutalaisten alue Euroopassa, ja monet ravintolat tarjoavat kosher-ruokaa. Myös artisokkia valmistetaan monella eri tavalla, ja todella herkullinen annos oli friteeratut artisokat, Carciofi alla Romana.

Artisokkien kuorintaa ravintolan terassilla
Ravintolan nimikkoviini
Tunnelmallisella iltakävelyllä Ghettossa

Paluumatkalla hotellille löysimme pieneltä aukiolta kuuluisan kilpikonnien suihkulähteen, Fontana delle Tartarughe, joka on rakennettu 1500-luvulla.

Fontana delle Tartarughe

Päiväsaikaan Ghetton alueella voi käydä ruokaostoksilla kivoissa pienissä putiikeissa, jotka myyvät paikallisia herkkuja. Pakollinen käyntikohde meille oli ”kiukkuisten tätien pullakauppa”, jonka olimme nähneet TV:ssä eräässä Roomasta kertovassa matkailuohjelmassa. (Pasticceria Boccione, Via del Portico d’Ottavia 1.) Pullakauppaa pyörittää ryhmä roomalaisia rouvia, jotka ovat kuuluisia töykeästä asiakaspalvelustaan ja herkullisista leivonnaisistaan. Hiukan jännittyneinä astuimme ovesta sisään ja teimme tilauksemme, muttei suomalaisesta asiakkaasta palvelu tuntunut mitenkään erityisen huonolta, ja taisimme saada lopuksi pikaisen hymynkin pullatädiltä. Pullatkin olivat oikein herkullisia.

Kiukkuisten tätien torttuja

Vatikaanin museot

Ensimmäisen kokonaisen päivän Roomassa vietimme Vatikaanissa. Edellisellä Rooman matkallamme tyttäremme oli vielä sen verran pieni, että Vatikaanin kierros olisi ollut turhan rankka. Tälläkin kertaa jakauduimme kahteen ryhmään, ja porukan pienimmät jäivät suosiolla pois. Isovanhempien kanssa sitten kiersimme Vatikaania, ja vaikka valitsimme museossa muka lyhyemmän reitin, aikaa kului silti tuntikausia. Kierros oli kyllä kaiken vaivan arvoinen, Vatikaanin museot ovat täynnä hengästyttävän upeita taideaarteita ja historiaa, mm. Michelangelon maalauksia ja Berninin veistoksia. Olisikin viisainta tehdä useampi retki Vatikaaniin, sillä yhden päivän aikana ei millään pysty käsittelemään noin valtavaa määrää taidetta.

Vatikaanin museot
Upea kierreportaikko Vatikaanin tuloaulassa
Enkeli horjahtaa – hauska yksityiskohta kattofreskossa (maallikon tulkinta)
Rehvakas roomalainen (Tämäkin on varmasti joku huippukuuluisa patsas. Viisaammat tietävät nimenkin.)
Upeita kattoja jatkui kilometritolkulla
Järkyttävän sotaisa kuvakudos

Pietarinkirkko

Pietarinkirkko oli ollut toivelistallani jo pitkään. Kun selvisimme ulos Vatikaanin museoista, oli pettymys suuri, sillä kirkon edessä kiemurteli satojen metrien mittainen jono. Jonottamiseen menisi varmasti toista tuntia. Porukka oli jo valmiiksi uuvuksissa, eikä minunkaan vointini ollut paras mahdollinen. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu. Meitä lähestyi mies, joka sanoi, ettei minun tarvitsekaan jonottaa kirkkoon, vaan voin kävellä suoraan sisään jonon ohi ja ottaa vielä yhden kaverin mukaan. Olipa jotain hyötyä siitäkin, että lähtee reissuun puolikuntoisena keppiin nojaten!

Valitsin mukaan anoppini, sillä hänkin oli haaveillut jo kauan, että pääsisi näkemään Pietarinkirkon. Vaelsimme kirkossa aivan mykistyneinä, mitään niin loisteliasta emme olleet koskaan nähneet.

Pietarinkirkko ulkoa
Pietarinkirkon loistoa
Kirkon kupoli sisäpuolelta
Kupoli ulkopuolelta
Pietarinkirkon aukio

Palasimme hotellille Ponte Sant’ Angelon kautta. Tämä Tiberjoen ylittävä silta on peräisin antiikin ajoilta. Sen patsaat ovat Berninin suunnittelemia, ja se on osa Hadrianuksen mausoleumia. Mausoleumissa emme jaksaneet enää käydä, mutta sillalla katselimme hetken muotikuvauksia.

Ponte Sant’ Angelo

Rooman kaupunkikierros

Vaikka Vatikaanin kierros veikin aika tehokkaasti mehut matkalaisilta, lähdimme silti seuraavana päivänä kiertämään Rooman keskustaa kävellen. Ensimmäinen etappimme oli Campo de’ Fiori, kukkatori, jolla nykyään myydään kuitenkin enemmän elintarvikkeita kuin kukkia. Teimme torilta monenlaisia tuliaisostoksia, ostin esimerkiksi tosi hyvää pasta carbonara -maustetta, jollaista en ole sen jälkeen löytänyt enää mistään.

Monenlaisia säilykkeitä
Ihania tuoreita kasviksia ja hedelmiä

Piazza Navonalla ihailimme upeita Berninin suunnittelemia suihkulähteitä. Piazza Navonan paikalla on alunperin ollut keisari Domitianuksen ensimmäisellä vuosisadalla rakennuttama stadion, jonka pohjakaavaa nykyinen aukio edelleen noudattaa.

Yksi Piazza Navonan suihkulähteistä

Seuraavaksi tutustuimme Pantheoniin, joka on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Sen pyöreä, ylhäältä auki oleva kupoli on maailmankuulu. Kupolin yhdeksänmetrinen aukko on rakennuksen ainoa valonlähde, ja sadekelillä sade pääsee vapaasti lotisemaan monumentin lattialle. Ensimmäisellä Rooman matkallamme näimme tämänkin ihmeen, tällä kertaa taas ihailimme aukosta loistavaa auringonvaloa.

Pantheonin kupoli

Pantheonin edessä oleva aukio on nimeltään Piazza della Rotonda. Aukion keskellä on Fontana del Pantheon, suihkulähde, jossa on yksi Rooman egyptiläisistä obeliskeista.

Piazza della Rotonda

Pakollinen käyntikohde Roomassa on Piazza di Spagna ja sen espanjalaiset portaat. Minulle paikka tuli tutuksi jo lapsena Richard Scarryn iki-ihanasta kuvakirjasta Hauska, hauska maailma, jossa kissarouva rymistelee portaat alas autolla. Myöhemmin haaveilin portaista katsottuani Audrey Hepburnin ja Gregory Peckin romanttisen klassikkoelokuvan Loma Roomassa.

Edellisellä Rooman matkallamme portaiden romantiikka karisi tehokkaasti, kun mieheltäni huijattiin portailla rahaa. Roomassa, kuten toki muissakin suurkaupungeissa, saakin olla tarkkana rahoistaan ja tavaroistaan. Espanjalaiset portaat ovat tupaten täynnä turisteja, ja taskuvarkaita ja muita huijareita pyörii väkijoukossa.

Tästäkin huolimatta espanjalaiset portaat ovat kaunis nähtävyys. Portaiden alapäässä on Berninin suunnittelema veneenmuotoinen suihkulähde, ja yläpäässä kohoaa Trinità dei Monti -kirkko. Kannattaa muuten huomata, että portailla syöminen ja juominen on nykyään sakon uhalla kielletty, etteivät kalliisti restauroidut portaat likaantuisi.

Espanjalaiset portaat

Fontana di Trevi on Rooman suurin ja tunnetuin suihkulähde. Palatsin julkisivuksi muotoillun seinämän keskellä on meren jumala Okeanos merihevosten vetämässä vaunussa, ja sen reunoille on sijoitettu Runsauden ja Terveyden jumalattaret. Suihkulähteen ympärillä velloo jatkuvasti valtava turistimassa, ja saa käyttää kyynärpäätaktiikkaa, jotta pääsee heittämään kolikkonsa lähteeseen. Legendan mukaan tällä tavalla voi varmistaa paluunsa Roomaan. Ainakin ensimmäisellä kerralla kikka toimi, katsotaan miten käy jatkossa.

Trevin suihkulähteen reunalla ei muuten kannata sitten istuskella. Lepuutin reunalla hetken jalkojani, ja alta aikayksikön paikalle pelmahti kiukkuinen täti häätämään moukkamaisen turistin muualle.

Fontana di Trevi

Viimeisenä etappina kaupunkikierroksellamme oli kuningas Vittorio Emanuele II:n muistomerkki, vuonna 1911 valmistunut kermakakuksikin haukuttu valtava monumentti. Monumentin arkkitehtuuri jakaa ihmisten mielipiteet, ja onhan se kieltämättä melko suureellinen pytinki. Rakennelman edustalla oleva ratsastajapatsas on kuulemma maailman suurin, ja patsaan valmistuttua sen vatsassa tarjoiltiin juhla-ateria kuninkaalle ja tämän kaksikymmenhenkiselle vierasjoukolle.

Il monumento nazionale a Vittorio Emanuele II

Parasta monumentissa oli minusta sen katolta aukeavat huikaisevat näköalat yli Rooman. Vierailimme katolla itse asiassa kaksikin kertaa, koska hotellilta oli monumentille vain lyhyt kävelymatka.

Näkymä monumentilta Colosseumille päin

Colosseum ja Forum Romanum

Viimeinen päivä Roomassa kului Colosseumin ympäristössä. Olin vieraillut alueella aikaisemminkin, mutta edelleen Colosseum ja Forum Romanum saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Colosseum on antiikin suurin amfiteatteri, jonne on mahtunut jopa 70 000 ihmistä seuraamaan verisiä gladiaattori- ja eläintaisteluja.

Colosseum
Näkymä alas kellariselleihin

Forum Romanum oli Rooman poliittisen vallan keskus, jonka ympärille kaupunki ja koko Rooman valtakunta ajan myötä kehittyi. Aluetta kiertäessä saa helposti kulumaan useammankin tunnin, sillä tutkittavaa on paljon.

Kotilieden jumalattarelle, Vestalle, pyhitetty temppeli on ehkä tunnetuin rakennuksista. Temppelissä säilytettiin pyhää tulta, joka ei saanut sammua. Tulta vartioivat Vestan neitsyet, kuusi papitarta, jotka asuivat temppelin takana Vestaalien talossa. Alueella on useita muitakin temppeleitä, kuten Saturnuksen temppeli, Septimus Severuksen riemukaari, sekä Curia, jossa Rooman senaatti kokoontui.

Forum Romanum

Muutaman päivän kaupunkiloma Roomassa oli varsin tiivis, koska nähtävää oli niin paljon. Tässä ajassa ehdimme nähdä tärkeimmät nähtävyydet ja käydä syömässä muutamassa kivassa ravintolassa. Paljon jäi vielä näkemättäkin, ja ikuinen kaupunki jäi odottamaan meitä seuraavaan kertaan. ”Oi saavu jälleen Roomaan…”

One Comment Lisää omasi

  1. Tuula sanoo:

    Ihana Rooma.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s