Niinhän siinä sitten kävi, että syyslomalle varattu Tarton matka piti peruuttaa uusien koronarajoitusten vuoksi. Onneksi meillä oli ennen varsinaista lomaa sovittuna viikon työmatka Ahvenanmaalle, joten lähdimme sitten koko perhe reissuun ja pääsimme samalla vähän lomailemaankin. 

Syksyinen Ahvenanmaa hehkui ruskan väreissä, mutta ilma oli suorastaan kesäisen aurinkoinen ja lämmin. Työn ja kouluhommien jälkeen kiertelimme autolla ympäri saarta ja ihailimme kauniita maisemia. 

Tukikohtana Maarianhaminassa meillä oli Townhouse Apartments, vanha kivitalo, johon on remontoitu neljä viihtyisää asuntoa. Talo sijaitsee keskustassa kävelykadun lähellä, joten kaupungin palvelut ovat aivan nurkan takana. Shoppailimme tyttären kanssa vaatekaupoissa ja kirpputorilla ja teimme hyviä löytöjä, ja kävimme kuvausreissulla Merikorttelissa, jossa pääsee näkemään upeita vanhoja purjelaivoja ja rakenteilla olevia puuveneitä.

Getavuori

Mielestäni yksi kauneimmista paikoista Ahvenanmaalla on 107 metrin korkeuteen kohoava Getavuori. Tällä kertaa ehdimme Getalle vasta juuri ennen auringonlaskua. Kävelimme karuilla kallioilla ja ihailimme Selkämerelle avautuvaa upeaa maisemaa. Laskevan auringon säteet muuttivat maiseman kullanhohtoiseksi, ja kitukasvuiset männyt näyttivät ojentelevan kiemuraisia oksiaan kuin satuolennot.

Getavuoren kallioilla on merkittyjä patikointireittejä ja jännittäviä luolia, jotka kiinnostaisivat meitä luolaseikkailijoita. Kertoman mukaan Suuren Pohjan sodan aikaan paikallinen väestö piiloutui luoliin sodan kauhuilta. Täytyy ensi kerralla lähteä liikkeelle hyvissä ajoin, niin ehdimme tutkia luolia ennen kuin aurinko laskee mereen.

Bomarsundin linnoitus

Toinen mielikuvitusta kutkuttava paikka on Bomarsundin linnoitus. Venäläislinnoituksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1830, ja paikalle kohosi vaikuttava linnoituskaupunki, joka oli Ahvenanmaan taloudellinen ja poliittinen keskus. Asukkaita linnoitusta ympäröivällä alueella oli parhaimmillaan 3500, ja yläluokan hienoissa kartanoissa pidettiin juhlia, joissa ei samppanjaa ja kaviaaria säästelty.

Sitten paikalle hyökkäsivät englantilais-ranskalaiset sotajoukot vuonna 1854. Laulustakin tunnetussa Oolannin sodassa linnoitus räjäytettiin tuusannuuskaksi ja siviiliväestön empiretyyliset talot poltettiin. Nykyään paikalla on jäljellä enää päälinnoituksen ja puolustustornien raunioita sekä talojen kivijalkoja. Paikka on kyllä kaunis ja raunioaluetta on kiva kierrellä, mutta suoraan sanottuna harmittaa, että upea linnoitus on tuhottu. Jos linnoitus olisi säästynyt räjäytykseltä, se olisi varmasti nykyään Ahvenanmaan, ellei koko Suomen, tärkein nähtävyys.

Kastelholman linna

1300-luvulta peräisin oleva Kastelholman linna on mielenkiintoinen käytikohde. Linna on säilynyt yllättävän hyvin, ja linnan vaiherikas historia tulee tutuksi kuuntelemalla kierrokselle mukaan annettua audio-opasta. Aikojen saatossa linna on ollut osallisena monenmoisissa melskeissä, esimerksiksi Ruotsin vallasta syösty kuningas Eerik XIV on ollut siellä vankina vaimonsa Kaarina Maununtyttären ja lastensa kanssa.

Pommern-laiva ja Ahvenanmaan merenkulkumuseo

Pommern-laiva valmistui telakalta Skotlannissa vuonna 1903, ja se kuljetti puutavaraa Skandinaviasta, vehnää Australiasta ja salpietaria Chilestä. Museolaivana se on ollut 1950-luvulta lähtien. Kävimme Ahvenanmaalla edellisen kerran kaksi vuotta sitten, ja silloin Pommern oli remontissa. Nyt remontti on valmis, ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan laivaan sisältäpäin.

Pommernissakin vierailija saa mukaansa audio-oppaan, jonka avulla voi osallistua kuvitteelliselle matkalle Maarianhaminasta Australiaan ja takaisin. Laivassa pääsee kulkemaan kolmella eri kannella: sääkannella, välikannella ja lastitilassa, ja niillä esitellään havainnollisesti ja interaktiivisesti miehistön kokemuksia työssä ja vapaa-ajalla. Kansien välillä kulkee hissi, joten laiva on suurelta osin esteetön.

Samalla lipulla pääsee tutustumaan myös viereiseen Ahvenanmaan merenkulkumuseoon. Kannattaa huomata, että lippu on voimassa kaksi päivää. Jos ei yhden päivän aikana jaksa kiertää molempia kohteita, voi museolle palata myöhemmin uudelleen.

Merenkulkumuseossa esitellään kiinnostavasti ahvenanmaalaisen merenkulun historiaa. Esillä on esimerkiksi suuri kokoelma purjelaivojen pienoismalleja ja aitoja laivojen sisustuksia. Edellisellä Ahvenanmaan vierailulla olin jo tutustunut museon kokoelmiin, joten tällä kertaa minua sykähdytti eniten museon vaihtuva näyttely ”Hildan tuoksu”. Näyttelyssä keskitytään esineisiin, joilla on sielu ja jokin tarina kerrottavanaan. Näytillä on esimerkiksi hauras munakuppi, joka on säilynyt vahingoittumattomana ss Skiftetin räjähdyksessä, laivanvarustaja Eriksonin nuoren Hilda-rouvan toilettilaukku sekä puosu Arthur Oskarssonin Atlantin ylityksen aikana rakentama viulu.

Herkkusuiden paratiisi

Ahvenanmaa on todellinen herkkusuiden paratiisi. Lähiruokatarjonta on uskomattoman monipuolinen ja laadukas, tarjolla on esimerkiksi kalaa ja meren herkkuja kaikissa muodoissaan, juustoja, leivonnaisia, paikallista olutta ja limonadia, vain muutamia mainitakseni. (Hauska yksityiskohta oli se, että marketalueella 500 metrin säteellä oli kaksi kalatiskiä ja kolme kalakauppaa. Tästä voi vain haaveilla täällä mantereen puolella.) Näin syksyllä Ahvenanmaan pohjoisosien omenatarhat ovat täynnä punaposkisia omenia, ja raikasta omenamehua myydään jokaisessa kaupassa. Öfvergårdsin omenatilalla olisi päässyt jopa omenasafarille, mutta valitettavasti aika ei tällä kertaa riittänyt.

Taffelin perunalastut

Jokainen suomalainen teini ja vanhempikin ihminen tuntee Taffelin perunalastut. Kaksi toimeliasta ahvenanmaalaista liikemiestä vieraili Yhdysvalloissa 1960-luvulla ja toi idean perunalastujen valmistuksesta Ahvenanmaalle. Nykyään Ahvenanmaalla viljellään valtavat määrät perunaa perunalastutehtaan tarpeisiin. Mekin vierailimme tehtaanmyymälässä ja poistuimme sieltä valtavan kassin kanssa.

Smakbyn

Kastelholman linnan kupeessa sijaitsee makukylä Smakbyn, suosittu ruokamatkailijoiden pysähdyspaikka. Ruokakeidasta luotsaa kuuluisa ahvenanmaalainen kokki Micke Björklund, ja tarjolla ja myynnissä on paikallisten pientuottajien herkkuja. Me poikkesimme ravintolassa lounaalla linnakierroksen jälkeen, ja maut olivat kyllä kaiken kehumisen arvoisia. Lisäpisteet Smakbyn sai siitä, että myös sähköautomme pääsi ruokailemaan.

Svarta Katten

Tyttäreni täytti Ahvenanmaalla 15 vuotta, ja synttäreiden kunniaksi kävimme lounaalla söpössä kissa-aiheisessa kahvilassa nimeltään Svarta Katten. Kahvila sijaitsee vanhassa puutalossa puistokadulla Maarianhaminan keskustassa. Edellisellä kerralla herkuttelin sisällä kahvilassa kakkupalalla, nyt istuimme ulkona pihlajan alla ja söimme annokset ihanaa tacosalaattia.

Stallhagen

Suosikkini Ahvenanmaan ravintoloista on varmaan gastropubi Stallhagen. Panimoravintola tarjoaa maukasta lähiruokaa paikallisten tuottajien päivän sadon mukaan, joten kiinteää ruokalistaa sillä ei ole. Onkin aina jännittävää lukea seinältä päivän ruokalistaa ja miettiä, mikä annoksista houkuttelisi eniten. Nyt valitsimme listalta ihanan runsaan lohisalaatin, joka oli kruunattu friteeratulla rakkolevällä. (Ja myös Stallhagen saa lisäpisteet sähköautojen ruokailumahdollisuudesta, kiitos siitä!)

Stallhagenin panimossa olutta tehdään käsityönä, ja mausteina käytetään myös paikallisia makuja, kuten hunajaa ja mustikkaa. En itse juo olutta, mutta mieheni kehui kovasti Stallhagenin Baltic Porteria, jota valmistetaan Itämeren alueen perinteisiä valmistusmenetelmiä noudattaen.

Viikon reissu Ahvenanmaalla oli mukavan rento yhdistelmä työtä ja lomailua. Jos näyttää siltä, että ulkomaanmatkailu on vielä kovinkin pitkään pannassa, Ahvenanmaan loma on hyvä vaihtoehto. Ahvenanmaalla tuntee olevansa melkein kuin ulkomailla, ja reissu käy myös ruotsin kielikurssista.