Colmarin jälkeen matkamme jatkui kohti Etelä-Ranskaa ja Sèten satamakaupunkia. Edellisen yön olimme viettäneet Lyonin pohjoispuolella Villefranche-sur-Saônessa, josta emme nähneet muuta kuin majapaikkamme rengasliikkeen naapurissa. Matkaa Sèteen oli 360 km, pikkumatka meidän mittapuullamme, ja saavuimme perille jo puoliltapäivin. Majoituimme aina niin siistiin, edulliseen ja kompaktiin Ibis Budget -hotelliin, jätimme auton lataukseen ja lähdimme jalkaisin tutkimaan kaupunkia.

Kanavien kaupunki

Jos Colmarin Pikku Venetsia ei herättänyt minussa venetsialaistunnelmaa, niin Séte sen sijaan yllätti tyylikkäillä kanavillaan. Myöhemmin luinkin, että Sèteä kutsutaan Languedocin Venetsiaksi. Sèten halki kulkee useita kanavia, kuten Toulouseen asti kulkeva 240 km:n pituinen Canal du Midi. Kaupunki on perustettu Canal du Midin alkuun vuonna 1666, kun Ludvig XIV halusi rakentaa sinne loisteliaan portin merelle. Kaupunkia halkova Canal Royal on perua noista kuninkaallisista loiston ajoista.

Kanavan rannalla näimme isoja, värikkäitä puuveneitä. Niitä käytetään perinteisissä veneturnajaisissa, Joutes de Sète, joissa vastustaja pudotetaan naapuriveneen keulasta pitkällä seipäällä tökkäämällä. Kilpailuja käydään kesäkuun lopulta lähtien, ja suuri finaali on elokuun puolivälissä. Seurasimme soutujoukkueen harjoituksia samalla, kun istuskelimme illalla viinilasillisella Canal Royalin rannalla. Tällä kertaa joukkue tyytyi soutuharjoituksiin, enkä päässyt näkemään seipäällä tökkimistä enkä komeita molskahduksia kanavaan.

Herkkuja mereltä ja Afrikan maista

Sète on Etelä-Ranskan suurin kalastussatama, ja siksi ravintoloiden listoilla on aina runsaasti tuoretta kalaa ja äyriäisiä. Löysimme kävelykadulta kivan pienen ravintolan, jossa söimme perinteisen annoksen sinisimpukoita ranskalaisten kera. Kokki oli onnistunut erinomaisesti, ja simpukat hupenivat kattilasta viimeistä myöten. Täytyykin pitkästä aikaa tehdä simpukoita myös kotona. Tässä netistä löytämäni Moules marinière -ohje, ja omassa blogissani on Rick Steinin ihana simpukkaohje, johon tulee myös pekonia. Oh là là!

Sèten satamasta on säännöllinen laivayhteys Pohjois-Afrikkaan. Tämä antaa kaupungille eksoottista väriä, ja etenkin satamakortteleissa on paljon kiinnostavan näköisiä ruoka- ja maustekauppoja sekä ravintoloita, jotka tarjoavat tunisialaista, algerialaista tai marokkolaista ruokaa, kuten kuskusta tai tajinea.

Katutaidekierros

Kaupungilla kävellessämme bongasimme hienoja katutaideteoksia melkein joka kulman takaa. Sètessä on nelisenkymmentä muraalia tai muuta katutaideteosta, ja niiden määrä kasvaa vuosittain kesäkuussa pidettävän K-Live -katutaidetapahtuman myötä.

Meillä oli suunnitelmissa käydä myös nuorison ehdottamassa kiinnostavassa nykytaiteen museossa, Musée International des Arts Modestes (MIAM), joka esittelee arkipäivän taidetta ja esineitä, jotka usein jäävät liian vähälle huomiolle. Harmillisesti aika loppui kuitenkin taas kesken, ja museo ehti mennä jo kiinni.

Ihanat rannat

Ranskalaisen aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaamme kohti etelää ja Barcelonaa. Koska päivän ajomatka oli vaivaiset 330 km, meillä oli aikaa ajaa näköalareittiä Thaujärven ja Välimeren välistä kapeaa kannasta pitkin. Reitin varrella Sèten ja Marseillanin välillä on seitsemän hienoa hiekkarantaa.

Täällä näimme matkan ensimmäiset flamingot ja pääsimme ensimmäistä kertaa tämän loman aikana Välimeren rantaan. Ei aikaakaan, kun teinit olivat jo vaihtaneet uikkarit ylleen ja kirmanneet Välimeren kimmeltäviin aaltoihin.