Olemme aikasemmin käyneet Pohjois-Ranskassa Normandian alueella, joten tällä kertaa halusimme Espanjasta palatessamme käydä vähän lännemmässä Bretagnessa. Vierailu jäi harmittavan lyhyeksi, olimme vain kolme yötä ja kaksi kokonaista päivää tällä alueella. Ehdimme kuitenkin nähdä monenlaista ihmettä.

Saint-Malo

Yövyimme Saint-Malossa mukavassa asunnossa lähellä merenrantaa. Ensimmäisenä iltana ehdimme tehdä pienen kävelyretken rannalla, jossa törmäsimme mielenkiintoiseen liikennemerkkiin.

Merkissä varoitettiin korkeista aalloista, mutta kävelyretkemme aikana näimme vain muutaman matalahkon pärskähdyksen ja jokusen surffaajan.

Ostamastani postikortista päätellen aallokko voi kuitenkin olla paljon hurjempaa.  

Saint-Malon kaupunkiin tutustuimme seuraavana päivänä. Kaupunkia ympäröivät korkeat linnoitusmuurit, joilta oli hienot näköalat merelle ja vuoroveden paljastamille hiekkasärkille. 

Vanhassakaupungissa oli paljon ihania pieniä putiikkeja, mutta hintataso oli sen verran korkea, että tyydyimme lähinnä näyteikkunaostoksiin. (Edelleen harmittaa se keltainen sadetakki, joka jäi kaupan hyllylle…) 

Lounaaksi söimme tietysti täytetyt krepit, Ranskassa kun olimme. Minulla oli savukalatäytteinen kreppi, joka oli oikein herkullinen. Jälkiruoaksi oli vielä pakko maistaa tuoretta croissantia, joka oli paras ikinä syömäni croissant, aivan järjettömän hyvän makuinen ja rapea.

Cap Fréhel

Halusimme nähdä Saint-Malon kaupungin lisäksi Bretagnen maaseutua ja merenrantoja, joten ajoimme tunnin matkan päässä olevalle Cap Fréhelin majakalle. Tie kiemurteli läpi idyllisten pikkukylien. Pysähdyimme matkalla hämmästelemään laskuveden aikaan merenpohjalla makaavia veneitä. Epäonninen kuvaaja astui muutaman askeleen liian lähelle mutaista merenpohjaa, ja näinhän siinä sitten kävi:

Cap Fréhelin majakka ympäristöineen oli huikaisevan kaunis. Jyrkkien rantatöyräiden päällä kulki polkuja, joita pitkin pääsi ihailemaan pauhaavaa merta ja vihreitä rantaniittyjä.

Mont Saint-Michel

Olin jo pitkään halunnut päästä käymään Mont Saint-Michelin luostarisaarella, joka on Ranskan suosituimpia nähtävyyksiä. Saint-Malosta ei ollut sinne kuin tunnin matka, joten toive vihdoin toteutui. 

Saarelle ei voi ajaa omalla autolla, vaan auto on jätettävä kolmen kilometrin päässä sijaitsevalle parkkipaikalle. Sieltä on onneksi ilmainen bussikuljetus perille kapeaa puusiltaa pitkin. Matkan olisi voinut taittaa myös hevosvankkureilla tai jalan.

Luostarisaaren tunnusomainen kolmionmallinen muoto näkyi jo pitkälle. Innostus kasvoi, mitä lähemmäs saarta pääsimme. Olimme perillä laskuveden aikaan, ja hiekkainen merenpohja oli näkyvissä. Siellä täällä oli ihmisiä kävelemässä merenpohjalla. Me emme uskaltaneet lähteä sinne seikkailemaan ilman opasta, sillä vuoroveden vaihtelut saattavat olla vaarallisia.

Olimme lähteneet matkaan hyvissä ajoin, mutta saaren kapeat kadut kuhisivat ihmisiä jo aamupäivällä. Saaren pääkatu Grand Rue nousee kiemurtaen pikku hiljaa ylöspäin. Kadun varrella on paljon matkamuistomyymälöitä, kahviloita ja ravintoloita, joiden hinnat ovat suositun turistikohteen mukaiset. 

Matkalla ylös on hienoja näköalapaikkoja, joihin pysähdyimme kuvaamaan. Kadun päässä on sisäänkäynti Mont Saint-Michelin luostariin. Jätimme luostarivierailun väliin ihmispaljouden vuoksi ja tyydyimme ihailemaan näkymiä luostarin ulkopuolelta. 

Lounasaikaan nälkä alkoi jo kurnia vatsassa, ja katsastimme muutaman ravintolan ruokalistan ulkoapäin. Ruuhkaiset ravintolat ja kalliit hinnat saivat meidät kuitenkin jatkamaan matkaamme pois saarelta. Löysimmekin pienen matkan päästä rauhallisen leirintäalueen kohtuuhintaisen ravintolan, jossa söimme taas kreppilounaan.

Matkalla takaisin Saint-Maloon pysähdyimme ihmettelemään paikallisen osterinkasvattamon ruokakojua, joka oli täynnä ihmisiä sunnuntailounaalla. Harmi, että vatsat olivat jo täynnä, osterien hinnat olivat nimittäin ällistyttävän edulliset.