Kotimaanmatkailu on ollut tänä kesänä suositumpaa kuin aikoihin. Mekin aloitimme kesäloman Itä-Suomen kierroksella. Ensimmäisen yön vietimme kotoisasti siskon hoivissa Valkealassa (kiitos Pikkis), ja sieltä suuntasimme kohti Lappeenrantaa. 

Lappeenranta

Lappeenranta oli jo lapsena meidän perheen rakas kesäkaupunki. Vanhempani olivat nuorina opiskelijoina tavanneet Lappeenrannassa, ja kävimme siellä ainakin kerran kesässä. 

Nyt aloitimme kierroksen Lappeenrannan torilta, josta ostimme tyttärelle hienon sähköpotkulaudan. Ihan heräteostoksesta ei ollut kyse, vaan kaupat oli jo tehty netissä kuukausi sitten. Potkulaudan nouto vain sattui näppärästi lomamatkan yhteyteen, ja teini pääsi huristelemaan uudella skuutilla pitkin Lappeenrannan katuja. 

Lapsena ravintolalaiva Prinsessa Armaada oli hienoin ravintola jonka tiesin, kuvittelin prinsessojen käyvän siellä aina lounaalla prinssiensä kanssa. En muista, että olisimme lapsena koskaan syöneet siellä, mutta nyt elimme herroiksi ja kävimme syömässä ihanat paistetut muikut laivan kannella. 

Täydellä vatsalla kävelimme hiljakseen satama-alueella ja ihailimme kuuluisia hiekkaveistoksia. Rannan yläpuolella kohoaa satoja vuosia vanha linnoitusalue, jonka penkereiltä avautuu upea näköala Saimaalle ja kaupungin yli. Linnoituksella on useita kivoja kahviloita, ravintoloita, putiikkeja ja museoita. Tällä kertaa kiertelimme alueella kuitenkin vain ulkona, koska maskin kanssa tulee niin kuuma sisällä. 

Imatra

Yöksi siirryimme lyhyen ajomatkan päähän Imatralle, josta olimme varanneet mukavan Vuoksi apartment -nimisen asunnon läheltä Imatrankoskea. 

Latailimme asunnolla matkalaisten ja auton akkuja (tältä kantilta lisää tietoa mieheni blogissa), ja seikkailimme vuolaana kuohuvan Imatrankosken rannoilla. Olimme sopivasti paikalla, kun koski virtasi vapaana usean päivän ajan, yleensähän se päästetään valloilleen vain koskinäytösten aikana. En ihmettele, että tämä upea luonnonnäytelmä on aikoinaan houkutellut paikalle kuninkaallisia Brasilian keisarista lähtien, niin vaikuttava näky se on. 

Kosken partaalla kohoaa myös kaunis jugendlinna, Imatran valtionhotelli. Kiertelimme puistossa linnan ympärillä ja poikkesimme sisälläkin, mutta yöpyminen jätettiin odottamaan sähköauton latausmahdollisuutta, joka on kuulemma vasta suunnitteilla. 

Parikkalan patsaspuisto

Idea tämänkertaiseen Itä-Suomen retkeen lähti alun perin Parikkalan patsaspuistosta. Mieheni ja tyttäreni eivät olleet koskaan nähneet puistoa, ja halusin ehdottomasti viedä heidät sinne. Olin itse käynyt puistossa vuosia sitten sateisen pimeänä syyspäivänä, jolloin sadat ihmisen kokoiset, valkohampaiset patsaat näyttivät hyytävän pelottavilta. Nyt vierailimme puistossa keskellä kauneinta kesää, eikä kauhuelokuvatunnelmasta ollut tietoakaan. 

Rehevän puutarhan kätköissä on esillä huikeat 560 betonista tehtyä ihmishahmoa, joista jokaisella tuntuu olevan oma luonteensa. Puisto on edesmenneen taiteilijan Veijo Rönkkösen elämäntyö, ja monet patsaista kuulemma kuvastavat eristäytynyttä taiteilijaa itseään. Olin vaikuttunut puiston herkästä ja omalaatuisesta tunnelmasta, ja olisin voinut kulkea puistossa kiemurtelevia polkuja pitkin vaikka kuinka kauan. 

Jatkoimme kuitenkin matkaa Punkaharjulle ja ihastelimme perinteikästä harjumaisemaa. Meillä oli ollut tarkoitus käydä Retretissä, mutta muutimme suunnitelmia, kun tuntui että puoli Suomea oli pakkautunut Punkaharjulle. Mieluummin välttelimme väkijoukkoja ja ajelimme Kerimäelle Hotelli Varpuun yöksi. Ihan kelvollinen majapaikka, mutta viimeistä paikkaa myöten täynnä. Onneksi aamiaisen pystyi nauttimaan koronaturvallisesti terassilla. 

Olavinlinna

Savonlinnassa ehdoton käyntikohde oli Olavinlinna. Lapsuudesta Olavinlinnasta on jäänyt lähtemättömästi mieleen kunnon linnaseikkailu. Olimme perheen kanssa opastetulla kierroksella ja opas kertoi, että eräässä käytävässä saattoi joskus nähdä Olavinlinnan kummituksen. Jotenkin jäimme ryhmästä jälkeen, ja käytävän ovi loksahti lukkoon! Olimme vankeina kummituskäytävässä hyvän tovin, ennen kuin meidät tultiin pelastamaan sieltä. Taisimme siinä vaiheessa olla itsekin kalpeita kuin haamut. 

Tällä kertaa jännitystä eivät aiheuttaneet niinkään kummitukset, vaan kiihtyvä koronatilanne. Onneksi Olavinlinnassa huolehdittiin turvallisuudesta esimerkillisesti. Opastetuille kierroksille jakauduttiin kahdenkymmenen ihmisen ryhmiin, maskit pysyivät hyvin naamalla ja käsidesiä oli tarjolla joka nurkalla. Koska oopperajuhlat on peruutettu tältäkin kesältä, kierroksella pääsi tutustumaan myös esiintymislavalle ja sen taakse, jonne ei muuten olisi tavallisella pulliaisella asiaa. 

Linnaseikkailussa tuli kova nälkä, mutta onneksi Savonlinnan torilla on tarjolla herkkuja moneen makuun. Söimme hyvät lohikeitot järvenrantaterassilla, ja jälkkäriksi oli pakko ottaa vielä jättimäinen mustikkalörtsy. Sen voimalla jaksoimme ajaa vielä illaksi mökille Virtasalmelle savusaunan lämmitykseen.