Karanteenikeittiön banaanikeikauskakku

Enpä tiennyt vielä kaksi kuukautta sitten, kuinka raskasta aikaa tämä kevät tulisi olemaan. Uutiset Kiinan koronatartunnoista kyllä pelottivat, mutten osannut yhtään ajatella, millaiseen myllerrykseen koko maailma pian joutuisi. Kevään mittaan korona-aalto lähestyi Suomea ja uutiset muuttuivat pelottavammiksi. Seurasin uutisia vähän liiankin tiiviisti ja aloin olla jo aika ahdistunut. 

Sitten koitti aurinkoinen maaliskuinen sunnuntaiaamu, joka muutti kaiken. Lähipiirissäni sattui odottamaton kuolemantapaus, ja maailmani romahti. 

Viime viikot olen lähinnä yrittänyt selviytyä päivän kerrallaan ja huolehtia läheisistäni kotona ja etänä, kun koronan vuoksi olemme saaneet tavata vain kerran pienimuotoisissa hautajaisissa. Huoli rakkaista on kova, ja ikävä poismennyttä kohtaan on valtava. 

Elämän täytyy kuitenkin jatkua, vaikkei tällä hetkellä mikään ole normaalia eikä arki niin kuin ennen. Koululainen raataa aamusta iltaan etäkoulussa, ja etäkokouksia pidetään meillä välillä kolmessa huoneessa yhtä aikaa. 

Kotoa poistumme vain harvoin, silloin käymme ajelulla pyörällä tai autolla, tai ulkoilemme jossakin kauniissa paikassa. 

Kotiseuturetkellä

Kaupassakäynti on varsinainen selviytymistaistelu. Yritämme venyttää kaupassakäynnin väliä mahdollisimman pitkäksi ja ostaa paljon ruokaa kerralla, niin että riski koronatartunnan saamiseksi olisi pienempi. Sitten, kun on pakko lähteä ruokakauppaan, olo on kuin taistelukentällä, kun yritän väistellä muita ihmisiä, kuulostella yskiikö joku nurkan takana ja samalla haalia kaikki listalla olevat tarvikkeet mahdollisimman nopeasti. No, samanlaista se on tietysti nyt kaikilla muillakin. Onneksi sentään nyt on taas hyllyillä tavaraa, toisin kuin tilanteen alkuvaiheessa. 

Tästä tuli nyt varmaan maailman ankein johdatus kakkuohjeeseen. Olin ajatellut, että jättäisin tämän blogini kirjoittamisen kaiken tämän synkkyyden keskellä, mutta ehkä on kuitenkin parempi pitää kiinni niistä asioista, jotka ovat vielä jäljellä ja joista pidän. 

Idea tähän banaanikakkuun tuli siitä, kun ostimme viime kauppareissulla liikaa banaaneja. Koska halusin säästä banaanit joukkotuholta, kehittelin tällaisen kakkuohjeen. Pähkinöinä käytin cashewpähkinöitä, koska niitä sattui olemaan kaapissa. Varmasti mitkä tahansa pähkinät sopisivat kakkuun, tai menee se ilmankin. Älä lähde kauppaan pelkkien pähkinöiden takia! 🙂

Aurinkoista ja turvallista kevättä kaikille lukijoilleni! Pysykää turvassa ja pitäkää hyvää huolta läheisistänne. 

Siteeraan tähän lopuksi vielä venetsialaista runoilijaa, Irene Vellaa:

Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos.

Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.

Ja kukat alkoivat avautua

aurinko alkoi loistaa

ja pääskyset palasivat.

Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.

Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.

Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,

ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.

Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.

Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.

Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.

Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.

Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.

Ja ihmiset vain sairastuivat.

Mutta kevät ei tiennyt sitä.

Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.

Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin karanteeniin. Vanhukset, perheet ja myös nuoret.

Niin pelko muuttui todeksi

ja kaikki päivät tuntuivat samalta.

Mutta kevät ei tiennyt sitä

ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.

Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.

Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.

Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.

Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.

Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.

Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.

Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.

Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.

Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.

Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.

Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.

Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän

ja talous romahtavan.

Mutta kevät ei tiennyt sitä

ja kukat tekivät tilaa hedelmille.

Ja sitten saapui vapautuksen päivä.

Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.

Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.

Ja niinpä me lähdimme kaduille.

Kyyneleet silmissämme.

Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.

Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.

Ja silloin saapui kesä.

Koska kevät ei tiennyt sitä

ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.

Huolimatta taudista.

Huolimatta pelosta.

Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä

ja opetti meille kaikille

elämän voiman.

(Suomentanut Iida Riekko)

Banaanikeikauskakku

  • 175 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
  • 1 dl fariini- tai ruokosokeria
  • 4 – 5 kypsää banaania
  • 1 dl suolattomia pähkinöitä (esim. pekaanipähkinöitä, saksanpähkinöitä tai cashewpähkinöitä)
  • tilkka öljyä
  • 2 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1,5 tl vaniljasokeria 
  • 1,5 tl kanelia
  • Ripaus tomusokeria koristeeksi
  1. Leikkaa kaksi banaania noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Hienonna loput banaanit haarukalla. 
  2. Rouhi pähkinät veitsellä karkeaksi rouheeksi ja sekoita rouhe hienonnettujen banaanien joukkoon. 
  3. Sivele kakkuvuoka ohuelti öljyllä ja vuoraa se leivinpaperisuikaleilla. 
  4. Sulata kattilassa 75 g voita tai margariinia, sekoita joukkoon fariini- tai ruokosokeri ja anna seoksen kiehahtaa, niin että se karamellisoituu. 
  5. Kaada karamelliseos vuoan pohjalle ja levitä sen päälle banaaniviipaleet. 
  6. Vaahdota rasva ja sokeri. 
  7. Lisää taikinaan kananmunat yksitellen vatkaten. 
  8. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinan joukkoon. Lisää lopuksi banaaniseos varovasti käännellen. 
  9. Levitä taikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa 50 – 55 minuuttia. 
  10. Kumoa kakku kuumana tarjoilulautaselle ja irrota paperit. Koristele kakku tomusokerilla. 
Napero lähestyy hiukan empien banaanikakkua – uskaltaisikohan tuota maistaa?

3 Comments Lisää omasi

  1. Tuula sanoo:

    Meillä on tosiaan poikkeuksellinen kevät, mutta tästä on vain jatkettava eteenpäin. Herkut vähän auttavat tilannetta. Kiitos kakkureseptistä.

    Liked by 1 henkilö

  2. Riikkis sanoo:

    Voimia! Yhdessä tästäkin selvitään. Ja kiitos reseptistä; luulen että meidän kakkuhiiret saattaisivat tästä hullaantua… 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. tindemi sanoo:

      Leipokaa yhdessä kakkuhiirien kanssa, tämä on aika helppo ohje. Ja voimia sinnekin!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s