Viime vuonna etsimme joulutunnelmaa kaukaa Loviisasta asti. Tänä vuonna matkustelu on pannassa, ja kodin ulkopuolella käydään lähinnä pikaisilla kauppareissuilla. Olen kuitenkin jo pitkään haaveillut rauhallisesta ja tunnelmallisesta kahvilatuokiosta, ja tänään se vihdoin onnistui – omalla kylällä ja vieläpä koronaturvallisesti.

Pälkäneellä sijaitseva Helena Tiililän emännöimä Pajuparvi (Alikyläntie 6, Pälkäne – avoinna joulukuussa pe ja la klo 11-17) on tunnelmallinen tilapuoti ja kotimuseo vanhan maalaistalon pihapiirissä. Tilan päärakennus on vuodelta 1906 ja se on Wivi Lönnin suunnittelema. Historiaa huokuvissa piharakennuksissa on esillä kiinnostavia vanhoja esineitä, kuten ruokapöydän kokoinen vanha mankeli, jolla entisajan emännät ovat treenanneet lihaskuntoaan pyykkiä mankeloidessaan. Aarreaittoja tutkiessa vierähtäisi helposti useampikin tovi, mutta tällä kertaa pakkanen vei voiton löytöretkeilijästä.

Kesällä tilalla kasvatetaan viinirypäleitä isoissa kasvihuoneissa ja avomaalla. Kävimme loppukesällä niitä ihmettelemässä ja maistelemassa siskon ja lasten kanssa. En ollut tajunnutkaan, että Suomessakin saadaan satoa viinirypäleistä. Viinirypäleiden lisäksi myös viiniköynnösten taimia oli kesällä myynnissä, ja hiukan houkuttelisi kokeilla niiden kasvatusta itsekin ensi kesänä.

Viinirypäleiden lisäksi Pajuparven tilalla kasvatetaan erilaisia yrttejä, kukkia, marjoja ja pajua. Vanhaan navettaan tehdyssä tilapuodissa on myynnissä oman tilan tuotteita, kuten hilloja ja mehuja. Nyt joulun aikaan puoti oli sisustettu ihanan jouluiseksi.

Olimme sillä hetkellä puodin ainoat asiakkaat, joten saimme valita paikkamme vapaasti. Kipusimme vanhaan AIV-torniin, johon oli sisustettu tunnelmallinen soppi vanhoine valokuvineen ja viherkasveineen. Fiilistelin siellä onnellisena glögin ja joulutortun kanssa ja tutkailin hienoja vanhoja esineitä.

Poislähtiessä huomasin ikkunalla oikean sitruunapuun. Helena-emäntä kertoi, että puu oli viettänyt koko kesän pihalla, ja nyt se oli päässyt talveksi tuvan lämpöön. Iloisen keltaiset sitruunat antoivat toivon pilkahduksen tulevasta kesästä – jospa vihdoin päästään matkaan kohti Espanjan aurinkoa..?